sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Missä tuulessa kasvoit


Katossa katkaistu oksa
kierrän kehää surren haavaa
uudelleen ja uudelleen
kunnes ote herpaantuu

Missä tuulessa kasvoit
kenen käskystä itkit
Unen tähdet kimmeltävät
sihahtavat aamuviileään veteen

koukkuun sivuille eteen
kädet perässä
kunnes sammakko ui
varpaat savessa kotijoessa

Opin uimaan uuteen aamuun
oksat nukkuvat ikiunta
tanssimme taas tuulessa
lennämme uusin siivin


Runotorstain 426. haaste on Kuvajainen

torstai 13. lokakuuta 2016

Muistoja

Minulla on oma kasvimaa
Se levisi niityn puolelle
jo kun olin lapsi
Tien kukkakaistaa
reunustivat hiekkarannat
Maa nosti minua, minulle
aarteita: kulta- ja hopearahoja
etanan, madon, leppäkertun;
heinäsirkka matkalla
toiselle rannalle ja
muurahaiset, muurahaiset

Surusilmäiset lehmät
katselivat aidan takana
Ne kantoivat selässään pilviä
Niillä minä ratsastin
Veli väitti, ettei paimenpojassa
ole virtaa; sisälläni sykähti,
kuten myöhemminkin kun pojat
ovat minua narranneet



Siskon Taikakuvien haaste 55 on Lohtua lokakuuhun. Syksy ja talvi ovat muistelujen aikaa, myös runojen kirjoittamisen aikaa. Tässä muisto lapsuudesta.

Kiitos Sisko haasteesta ja oikein hyvää syksyä sinulle!

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kultainen polku

                                  Kultainen polku
                                  kahisevien askelten alla
                                  Näen mutkittelevan matkan
                                  Vielä saan kulkea kauas

                                  Kompastun juureen, kiveen, sanaan
                                  Anteeksi, olin ajattelematon
                                  anteeksi aiheuttamani kyynelet

                                  Kuljen yksin
                                  kerään menneitä muistoja
                                  ihailen punaisia lehtiä
                                  kultaista kutsuvaa valoa

                                  Olen matkalla



Taikakuvat-haaste 54 on Loistava syyskuu

Vastaan haasteeseen runolla. Toivottavasti se saa teidät näkemään syksyn hehkun.




maanantai 2. toukokuuta 2016

Lentoni kaari

Pilvet
pilvien aallot
Aallot
aaltojen pilvet

Koivu
sulautuu aaltoihin
kasvaa pilviin





***********************

Missä, missä se on
minun vaununi
sanoja täynnä
Se on pudonnut kyydistä,
ei vaunua viisi
Minut ohjattiin
edelliseen vaunuun
Löydänkö vieraita sanoja

Uudet sanat kiinnostavat
Vauva kertoo omalla kielellään
vanha mumisee leuka täristen
nuori puhuu kännykkään
Kaikki sanat menevät sekaisin
en saa selvää

Etsin hiljaisuutta
paenneita sanoja


***************************

Lentoni kaari näkyy taivaalla
kunnes uppoan siniseen

Tuolla kävelee ihminen
niin pieni hän on
vaikka keppiin jo nojaa

Katselen korkealta
ja ymmärrän
pieni on ihminen murheineen
turhaan askeliaan kiirehtää

Näen hetken laajemmin
palan kokonaisuutta


************************

Auringossa lepäävä järvi
Talot tunkevat lähemmäs ja lähemmäs
Paljonko järvi kestää, hyväksyy

Taloja, taloja, parvekkeita
ovia ikkunoita, verhoja
katseita, etsiviä, yksinäisiä
Toiset tahtomattaan
toiset hiljaisuutta kaipaavia
kuten minä

Päivän yksinäisyys
lepoa, rauhaa
antaa voimaa
mutta jotka vuosiksi
jäävät yksin jäävät
pelkoon, pimeyteen
haparoimaan huoliaan
sairauksineen, vanhuuteen


***************************

Jää sulaa
järven peili paljastaa
ihmisten pienet rakennelmat
metsän kaaren, nousevat
huiput ja suuren
suuren taivaankaaren

Pehmeä pilvi tulee minua kohti
leijuu valkoisilla siivillään
Mitä se tulee kertomaan

Kuka asuu tuossa
valoa hohtavassa talossa
Miksi talo noin hehkuu
valaisee ympäristönsä
juuri kuin ihminen
Sinä




(Nämä runot olen kirjoittanut hotellissa kahdeksannessa kerroksessa ympäristöä tarkkaillen ja ajatuksia poimien.)



maanantai 7. maaliskuuta 2016

Maanantain mietteet

Pieni
suuren rinnalla
riittävä omana itsenään



Kutsuva
tie mutka vaara
filmi vinhasti pyörii



Voima
pelottava pimeässä
huomisen uusi askel

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Pari hai(na)kua

Siivet
kaksi nystyrää
kesken on kasvuni



Huopa
kääriydyn karkuun
sinisten unien maahan



Sivellin
pakomatkani ovi
syvältä löydän itseni



Tuli kolmaskin ihan tässä kirjoittaessani. Näin siveltimen tuossa odottamassa...

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Aamun hai(na)kut

Suola
kirvelevä haava
hengitän vuoren sisällä


Spiraali
haaveilen huipulla
kierin kipuna alas


Kierre
nousee laskee
eivät löydä toisiaan